Nukuin pätkittäin iltapäiväkolmeen saakka, kun olin ensin yön valvoskellut ahdistuksissani. Herättyäni kävin kaupassa, valitsin tietoisesti eri kassan joka ei kysynyt minulta henkilöpapereita maksaessani ostoksia, palasin kotiini ja avasin tietokoneen. Joka paikassa kohistiin Tuusulassa tapahtuneesta koulusurmasta.
Olen pahoillani kuolleiden omaisten ja ystävien puolesta. Heiltä riistettiin läheisensä väkivaltaisella ja anteeksiantamattomalla tavalla. Mutta en ole järkyttynyt siitä, että tällaista tapahtuu. Mielestäni olemme säästyneet tällaiselta hämmästyttävän pitkään, vaikka onhan täällä ollut ennenkin yksi koulusurma, mikäli kukaan nyt muistaa sitä kun Raumalla eräs henkilö ampui koulussa kaksi kiusaajaansa joskus vuonna Paavo Nurmi. Joka kerta kun tapahtuu jotakin, löytyy aina porukkaa, joka kiljuu kuorossa, että eikö Suomi ole enää mikään lintukoto. Täytyy olla hyvin paossa todellisuudelta, jos todellakin vielä tänä päivänä luulee näin. Seuraava kysymys on aina että kenen on vastuu. Sitten alkaa syyttely: puolessa tunnissa eri foorumeilla seilattuani syypääksi mainittiin Amerikka, demarit, hyvinvointiyhteiskunta, viherpiiperöt, aseteollisuus, aselaki ja niin edelleen.
Jos en olisi näin nössö, minustakin olisi voinut tulla koulusurmaaja. Meillä oli kotona paljon erilaisia aseita siittäjäni harrastusten vuoksi, ja minä kyllä tiesin miten niihin päästiin käsiksi. Monesti mielikuvituksessani otin kouluun mukaan pistooleja ja ammuin kiusaajani. Rääkkääjäni. Piinaajani. Ja joskus myös opettajia, jotka kohtelivat minua epäoikeudenmukaisesti. Jälkeen päin ajateltuna olen iloinen siitä, että olin ja olen nössö. Minusta ei tullut murhaajaa. Olen hyvilläni siitä. Mutta oli aikoja, jolloin se ei ole ollut kaukana. Eipä se olisi ratkaissut mitään muuta kuin sen, että olisin pilannut oman elämäni lopullisesti, ja samalla kymmenien muidenkin elämän. Eikä minun moraalini salli sellaista. Kiusaajien tappamisesta haaveilu kuitenkin auttoi omalta osaltaan kestämään sitä jokapäiväistä piinaa.
Jätän oman paskani vuodatuksen huomiseksi, tämä Tuusulan juttu saa olla tämän päivän purtavana. Jos näen vielä jossakin kysymyksen että eikö Suomi ole enää mikään lintukoto, kilahdan. Meidän lintukotomme ei ole hylättyä kyyhkyslakkaa kummempi.
Olen pahoillani kuolleiden omaisten ja ystävien puolesta. Heiltä riistettiin läheisensä väkivaltaisella ja anteeksiantamattomalla tavalla. Mutta en ole järkyttynyt siitä, että tällaista tapahtuu. Mielestäni olemme säästyneet tällaiselta hämmästyttävän pitkään, vaikka onhan täällä ollut ennenkin yksi koulusurma, mikäli kukaan nyt muistaa sitä kun Raumalla eräs henkilö ampui koulussa kaksi kiusaajaansa joskus vuonna Paavo Nurmi. Joka kerta kun tapahtuu jotakin, löytyy aina porukkaa, joka kiljuu kuorossa, että eikö Suomi ole enää mikään lintukoto. Täytyy olla hyvin paossa todellisuudelta, jos todellakin vielä tänä päivänä luulee näin. Seuraava kysymys on aina että kenen on vastuu. Sitten alkaa syyttely: puolessa tunnissa eri foorumeilla seilattuani syypääksi mainittiin Amerikka, demarit, hyvinvointiyhteiskunta, viherpiiperöt, aseteollisuus, aselaki ja niin edelleen.
Jos en olisi näin nössö, minustakin olisi voinut tulla koulusurmaaja. Meillä oli kotona paljon erilaisia aseita siittäjäni harrastusten vuoksi, ja minä kyllä tiesin miten niihin päästiin käsiksi. Monesti mielikuvituksessani otin kouluun mukaan pistooleja ja ammuin kiusaajani. Rääkkääjäni. Piinaajani. Ja joskus myös opettajia, jotka kohtelivat minua epäoikeudenmukaisesti. Jälkeen päin ajateltuna olen iloinen siitä, että olin ja olen nössö. Minusta ei tullut murhaajaa. Olen hyvilläni siitä. Mutta oli aikoja, jolloin se ei ole ollut kaukana. Eipä se olisi ratkaissut mitään muuta kuin sen, että olisin pilannut oman elämäni lopullisesti, ja samalla kymmenien muidenkin elämän. Eikä minun moraalini salli sellaista. Kiusaajien tappamisesta haaveilu kuitenkin auttoi omalta osaltaan kestämään sitä jokapäiväistä piinaa.
Jätän oman paskani vuodatuksen huomiseksi, tämä Tuusulan juttu saa olla tämän päivän purtavana. Jos näen vielä jossakin kysymyksen että eikö Suomi ole enää mikään lintukoto, kilahdan. Meidän lintukotomme ei ole hylättyä kyyhkyslakkaa kummempi.
19 osanottoa:
Listastasi jäi puuttumaan enää se meidän aikamme lempisyntipukki: Internet, joka laittaa toimittajankin pään sekaisin. Keskisuomalaisessa on näköjään otettu kunnia-asiaksi valjastaa nämä kärryt hevosen eteen.
Aargh... tuohon en kyllä kerennyt törmätä. Enpä kyllä yleensä keskisuomalaisen sivuilla liikukaan.. voi hyvät hyssykät. Internetin syytä kaikki, tietenkin...
Minä syytän tekijän huonoa mielikuvitusta. Enemmän yksilöllistä taideopetusta päiväkoteihin!
Jotenkin masentaa ajatellakin, miten pitkään tämä nyt pyörii uutisissa ja joka paikassa.
Minusta on aika lyhytnäköistä syyttää Jenkkejä kaikesta. Vai pitäisikö kaikki uutiset kieltää siinä pelossa, että AINA saattaa löytyä joku "ongelmainen", joka siitä saa kimmokkeen. Luulen, että tämä olisi tapahtunut joka tapauksessa JOSSAKIN muodossa.
Vaikka Suomessa alettaisiin sensuroida uutisia, on nettiä aika vaikea sensuroida. Uutisia voi lukea vaikkapa CNN:n sivuilta.
Kaikki tuki ja lämmin osanotto tämän kamalan strategian uhreille. Mediaa siitä on turha syyttää, vaikka se helpoin tapa olisikin.
Minäkin olisin voinut listiä muutamia ihmisiä. Silloin joskus.
Kun kuulin tästä en kyllä uskonut, että tämä voisi olla mahdollista. Olin herännyt ja tehnyt kaikki aamutoimet, kävin koulussa ja popsin pillereitä ja sitten kerrotaan että näin on käynyt.. Lueskelin koko iltapäivän tämän miehen tekstejä ja vihani kasvoi, varsinkin kun luin manifestin.. Toivottavasti tämä ei kuole, toivon sitä todella; Toivon että tämä vammautuu todella vakavasti, eli halvaantuu mutta ajattelee "normaalisti", pahin rangaistus tälle minkä nyt keksin - Sillä sehän mieluiten kuolisi ja tahtoisi vammaisista eroon. Hrrh..
Niin, syytetään vaan Amerikkaa ja milloin mitäkin, Suomihan on aina niin täydellinen ettei täällä koskaan mitään ikävää voi tapahtua ja plaaplaaplaa. Jo joskus vuosia sitten mainitsin äidilleni että milloinkahan täälläkin aletaan ammuskella enemmänkin kouluissa ja muissakin paikoissa, minuakaan tuo ei yllätä yhtään, vaikka se hirveää onkin.
Minullakin Brim oli tuollaisia samanlaisia kuvitelmia kuin sinullakin silloin kun vielä olin koulussa ja vielä muutama vuosi koulun jälkeenkin, minun kuvitelmiini liittyi myös tulipalo ja se ettei sisko ole silloin koulussa, mutta onneksi ne minullakin jäivät vain kuvitteluun.
"Meidän lintukotomme ei ole hylättyä kyyhkyslakkaa kummempi."
Merkintäsi viimeinen lause sopisi monen sitaattikokoelman ensimmäiseksi. Paremmin ei liene kirjoitettu tästä aiheesta, tai mistään, aikoihin.
Rehellisesti sanottuna, en usko että kyse on nössöydestä. Enemmänkin siitä että sillä verrokkiyksilöllä vain puuttui aivoista jokin leegopalikka mikä tekee ihmisestä ihmisen.
Nössön ja rohkean ero kun ei ole teon helppous vaan toiminta vaikeudesta huolimatta. Ja kys. asiasta on vaikea löytää rohkeutta millään tasolla. Motiivitkin parhaimmillaan pelkkiä tekosyitä.
Valtion hylkäämispolitiikka on määrätietoista. Ei varmasti kukaan poika saa terapeuttista apua jos ei uhkaile itsemurhalla tai yritä itsemurhaa.
Tappamisella uhkaileva luultavimmin moralisoidaan ja uhkaillaan hiljaiseksi.
Itse kun yritin lapsena hakea oma-aloiteisesti psykologilta apua, sain puhua ruhtinaalliset 3 minuuttia kun psykologi huutaen julistaa " Ei sua mikään vaivaa! Sua ei todellakaan vaivaa mikään. Turha luulotalla ja paisutella ongelmia. Lyöminen kuuluu kasvatukseen jos lapsi ei muuten osaa olla kiltti. "
Moralisointi on vieläkin suurimpia mielenterveyden esteitä. Ongelmallinen nuori nähdään laiskana tai uhittelijana.
"On kuule muillakin ongelmia ja hyvin muut pärjää".
Katsotaan miten Suomi pärjää 10 vuoden päästä.
Annikki: seuraavat viikot media on varmasti täytetty tällä aiheella. Enemmän kuolleita kuin Myyrmannissa, ja silläkin mässäiltiin todella kauan.
Elegia: se on helppoa osoittaa syyttävä sormi rapakon taa. On totta, että tappaja ihannoi Columbinen tapahtumia, mutta syy ei siltikään ole siellä mistä mallia otetaan. Kaipa se syyllisten hakeminen on jotenkin se ensimmäinen reaktio kaikkeen?
Innocentius: minäkin sain ystävällisellä avustuksella nähtäväkseni kyseisen henkilön kirjoittamia juttuja, ja kyllä se oli niin sairasta tekstiä että ei hyvää päivää. No, hän kuoli tuossa kymmenen aikoihin. Ja jos hän olisi selvinnytkin, hän on niin harhainen ettei ymmärtäisi hävetä tekoaan, eikä varmastikaan joutuisi vankilaan vaan mielisairaalaan. Ainakin nuo puheet jumalan kaltaisesta olennosta saavat minut arvelemaan, että kaveri ei tainnut operoida ihan terveellä tasolla.
Ninnuli: Lintukoto-illuusio tuntuu elävän todella tiukassa edelleen, vastoin kaikkia todisteita joita kertyy lisää joka päivä.
Eikö olekin jännä, miten ne sellaiset kuvitelmat auttavat jaksamaan?
Timo: Kiitos. Se vain jotenkin pulpahti mieleen tuota postausta kirjoittaessa. Se lintukoto-termi ja siihen takertuminen tragedioiden yhteydessä alkaa vaan jo rasittaa hieman...
Kami: mukava kun kommentoit, olen sinua kaipaillutkin.
Verrokkiyksilöni taisi olla muutenkin paljon kahelimpi kuin minä, mitä noihin yli-ihmispuheisiin tulee (mitä hän kirjoitti eri puolilla verkkoa). Jos ampuja olisi ollut rohkea, hän olisi jäänyt ottamaan vastuun teoistaan.
Arhii: minäkin sain apua vasta, kun nämä itsemurha-asiat tulivat kehiin. Ja mitä olen kuullut, niin aika huonosti täytyy asioiden olla, ennen kuin apua saa. Minutkin kiskottiin takaisin vasta suurin piirtein haudan partaalta.
Moralisointi on kyllä ihan ahterista tässä yhteydessä. Sitä tuntee itsensä vielä epäonnistuneemmaksi, kun ei jaksa ongelmineen ja sitten tullaan sanomaan että muutkin jaksavat, eihän tuo ole mitään, kyllä sinunkin pitäisi, menepäs nyt siitä ja reipastu.
Milloinkahan yhteiskunta saavuttaa sen sairauden tason, josta ei ole enää paluuta?
Eiköhän se tasapaino löydy tai ainakin heilahteluja sen ympärillä. Maailma on niin nuori ja jostain syystä se kultakausi on aina jossain epämääräisessä menneisyydessä.
Tuhon tunne on ihan yhtä myytillistä kuin se lintukotokin. En niele sellaista älyttömyyttä, että jos ei kaikki ole hyvin, niin kaikki on menossa kohti helvettiä ja taivas putoaa.
Kriisi ei nyt kuitenkaan tainnut olla maailmanloppu, koska äiti ei ole soittanut minulle. Siitä aina tietää, että onko jokin hätänä vai ei. Äitee on semmonen myrskymittari. :)
Timo sanoi jo sen, mitä minäkin mietin: Tekstisi viimeinen lause on timanttia.
Terv. Nicitta
Surullista. Heitän puumerkkini Brimin ja muiden tekstien perään. Samat ajatukset. Joko jokainen vanhempi ryhtyisi heräämään? Ei lapsi saa tai voi olla ulkopuolisen tahon pilalle mädättämä tuote, jonka kasvuun perheellä ei olisi mitään vastuuta tai osuutta. Perhe kerii penskojensa ympärille oikeat arvot ja omalle kersalleen itsetunnon. Jos perhettä ei ole, niin joku muu huoltaja jokaiselle tenavalle on kuitenkin määrätty.
Milloin jaksamme olla valmiita välittämään lapsistamme? Mikä hirveä yhteiskunnan kulunki ollaan mekin, ns. normaalit viittäkymmentä lähestyvät aikuiset, jotka rypevät terapiassa ja mielenterveyslääkkeissä ja vain siksi, että jossain vaiheessa tapahtui jotain, mitä kasvava lapsi ei ole kyennyt välttämään.
Merkit ovat näkyvillä näiden tragedioiden syntyyn. Seurauksia emme vältä vaieten ja vastuuta paeten. Lapselle ihmisen mallin antaa ihminen, ei media tai internetin käyttämisen mahdollisuus saati ison meren takana oleva Ameriikka...
Murheellista.
T. VM-60
Mulla on ollut noita ajtuksia myös että tekisin pahaa kaikille niille jotka ovat mua satuttaneet, mutta en onneksi ole sillä tasolla että toteuttaisin ajatukseni, kaipa miekin oon pelkuri.. Tää on kyllä nyt vika tota tapausta käsittelevä teksti mihin kommentoin alkaa jo kyllästyttää..
Eläpä Brimi oo milläns, enhän minä lukemasta koskaan lopettanut. Pienet kuolemat ne on osa elämää ja uuden alkua. Suuremmat sitten pysähdyksen paikka itse kullekin.
Lintukotohan tämä maa lie tämän jälkeenkin. Ei sitä yksi sekopää muuksi muuta. Eniten rassaa syyllisten etsiminen kaikesta paitsi tekijästä. Tai ei se itsessään, vaan se syyllisten etsimisen rationalisoiminen ja pahantekijän kääntäminen uhriksi. Syyllinen on olemassa ja hän on kuollut, kasvoton.
Surulle ja vihalle tarvitaan kasvot.
Seuraavaksi varmaan syytetään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Jos ja kun sille tielle joku lähtee, mielestäni on aiheellista syyttää myös mm. Darwinia, Nietzscheä ja Linkolaa.
Toivottavasti se kaikessa tekopyhyydessään edes parantaa jonkun oloa.
On voimaton ja katkera ajatus ettei voi vaikuttaa. Pelottavaa se ettei voi ymmärtää. Ei voi (todistettavasti) edes ennakoida niin että siitä olisi jotain hyötyä. Voi vain jälkipuida ja koittaa korjata se mitä korjattavissa on.
Se - minun mielestäni - kuitenkin on totuus ja ristiriidassa vallitsevan ihmiskuvan kanssa. Minä en sinäänsä ole yllättynyt tästä käänteestä, ja se on aika raskas ajatus. On monta ihmisyyden luonnetta koskevaa asiaa joissa toivoisin olevani väärässä. Aion toki toivoa jatkossakin.
Jepjep. Oli sitten löydetty vielä yksi syyllinen: masennuslääkkeet. Kun siinä varoitustekstissäkin sanotaan että "saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta!"
Itkiskö vai nauraisko. Taidan itkeä.
Tässä maassa on sekin vika että kovasti ollaan jauhamassa kaikesta paskaa, mutta mitään ei saada aikaan.
Eikä ne vanhemmatkaan aina ole kaikkien tilanteisiin syntipukkeja.
Brim: "Milloinkahan yhteiskunta saavuttaa sen sairauden tason, josta ei ole enää paluuta?"
Eiköhän se lie saavuttanut sen jo... :/
Niin. Syntipukkeja eivät ole vanhemmatkaan, tiedän. Siskoni poika on tappanut kaksi ihmistä ja kuitenkin tiedostan, ettei syy ole sisareni saati pojan isän. Asian taannoin läpi käytyäni jouduin kuitenkin ymmärtämään sen, mitkä tilanteet tai kuviot voivat edesauttaa lapsiamme kehittymään suuntaan, jossa väkivallan käyttö tulee mahdolliseksi. Tiedostan myös sen, että omien kersojeni kohdalla on ollut kohtia, joissa ote olisi hyvinkin voinut haihtua.
Tyhmää lässyttää tänne näitä... siis lopeta lukeminen! :)
...Esimerkiksi se hetki, jos poikani olisi lyönyt minua tilanteessa, jossa hänellä ei ollut tolkkua ja itse sain vajaa viistoistakesäisen sällin tullessa jouluaaton ja -päivän välisenä yönä kotiin hyvässä humalassa hirveän huutoraivarin. Läheltä piti ja ymmärsin hellittää moralisointiani ja asia sai nukkua selvään aamuun. Tämä on typerä esimerkki, mutta tilanteita on, jos ne jaksaa ja uskaltaa nähdä. Eikä hänestä tullut alkkista, kriminaalia vaan ihan okei, sosiaalinen ja rauhallinen tyyppi. Alkoholin vaarat nuoriin aivoihin käytiin keskustelemassa A-klinikan nuoriso"jossakin" ja kun asiantuntija kertoi samat kuin mitä me vanhemmat olimme hokeneet, meni paremmin perille. Absolutisti hän ei kuitenkaan ole. Yksi "pelastus" oli se, että hän asui isänsä luona eromme jälkeen. (hui miten huono äiti täällä....:))Minä en olisi kestänyt levottoman nuoren miehen heilumista kodin, koulun ja harrastusten sekä osittain itseään vanhempien ystäviensä kanssa oman "viallisen" lapsuuteni takia. Ravintolaan hän pääsi jo 16-vuotisena, mutten silti syytä portsareita. Kerran hän ajoi huppelissa melkein heti kortin saatuaan autokolarin, mutten syytä kavereita, joita hän lähti hakemaan. Oppi hän siitäkin tilanteesta jotain. Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Asioita, joita moni vanhempi ei halua lapsistaan kertoa ulkopuolisille, tapahtui omille lapsilleni ainakin riittämiin. Niinpä niin. Silti olen heistä nyt iloinen ja ylpeä - kaikesta huolimatta joitakin hankalia tilanteita on ymmärretty hoitaa ilmeisesti oikein. No, tähän mennessä näin. Tulevaa ei voi tietää, mutta jos jokin väkivallanteko tulevassa heiltä onnistuu, niin itseni takia joutuisin käymään keskustelua omineni. Jos he alkaisivat käyttää huumeita, mitä sitten? En ymmärtäisi tuolloinkaan syyttää diilereitä tai kavereita. Jokainen on vastuussa omista ratkaisuistaan. Lapset ja nuoret joutuvat usein olemaan läheistensä ratkaisujen nappuloina. Antakaa lasten itsetunnon kehittyä. Se suojelee paljolta... Sori.. :)
Saa kuorsata...
Mun mielestä on toivoa vain silloin, jos tiedostetaan oikea/väärä. Työstetään nuttu nurin syntyneitä vauvoja. Harvalla tuskin on syntyessään aivoissa joku klik-nappi, mikä sykähtää yks'kaks' joskus tuonnempana. Tai, mistä minä sen tiedän, kun en ole aivospesialisti.
T. VM-60
Lähetä kommentti